Skip to content

Yli 30 vuotta autotoimittajana Iltalehdessä ja nyt vapaana toimittajana tulkitsemassa autoilun murrosta lukijoille

PENTTI
J.
RÖNKKÖ

PENTTI J. RÖNKKÖ

Kädettömän timpurin epäonnistunut kotiasennus sähköauton latauslaitteelle

Olen lataillut tuoretta sähköautoani tähän saakka tavallisella sukokaapelilla. Nyt posti kuljetti minulle kotiin niin sanotun puolikiinteän latausaseman.
Puolikiinteällä tarkoitan kolmivaiheiseen voimavirtapistorasiaan kytkettävää latauslaitetta, jossa on erillinen virtajohto voimavirtarasiaan ja boksista erillinen latausjohto autoon.
Se tarkoittaa sitä, että pystyn nyt lataamaan Hyundai Konaa parhaimmillaan 11 kilowatin teholla. Se nopeuttaa latausta merkittävästi.
Olin mittaillut etukäteen, että latauslaitteen virtajohto yltää mukavasti kotitaloni varaston sisäseinässä sijaitsevasta voimavirtapistorasiasta ulkoseinään, jonne olin päättänyt kiinnittää latauslaitteen boksin.
Ja miten laitteen asennus onnistui ”kädettömälle” timpurille? No siten, että irrotin tuuletusritilän varaston seinästä, pujotin virtajohdon siitä sisään, lovesin vähän aukon reunaa ja kiinnitin virtajohdon pistorasiaan.
Kiinnitin latauslaitteen telineen (teline pitää olla) seinään ja pyöräytin latausjohdon sen ympärille. Lopputulos oli minun silmiini ihan siisti.

Jälkipäivitys: Kaikki meni hyvin siihen saakka kunnes postasin uroteostani sähköautoilijoiden ryhmään. Nyt sai kuulla kunniani. Olin kuulema pihinä säästänyt satasen sähkömiehen palkkioissa ja rakentanut laittoman kiinteän asennuksen.

No, minun mielestäni pistokkeella varustetun latausjohdon kytkentä pistorasiaan tuskin tarvitsee sähkömiestä. Samaa väitti laitteen myyntiseloste. Virheeni oli ilmeisesti noissa pienissä valkoissa klipseissä, joilla olin kiinnittänyt johdon seinään. Asennuksesta tulikin silloin kiinteä. Pitää varmaan napsaista nipsut irti ja käyttää vaikka sinitarraa (vitsi).

Seinäteline taas ei ole kiinteä, itse asiassa telinettä voi käyttää jopa kantokahvana.

Pistokkeen kytkentä kylmän seinän toisella puolella olevaan voimavirtapistorasiaan oli sekin laitonta ainakin kiinteän asennuksen osalta, mutta onko tämä kiinteä asennus?

Lopulta ryhmästä irtosi ihan pätevä neuvo. Siirrä voimavirtapistorasia ulkopuolelle ja lisää siihen vikavirtasuoja. Silloin pelittää taas. Tälle neuvolle nostin peukkua, vaikka jouduin muuten hieman perääntymään. Lisäsin tämän blogin otsikkon sanan epäonnistunut, koska ihan ei mennyt siis putkeen.

Toisaalta yritän näissä blogeissa kertoa asiat niin kuin ne ovat – myös epäonnistumiset – koska niistä oppii ja opeista voi olla apua muillekin.

Omalla tavallaan tapaus kertoo omalta osaltaan siitä, mitä kaikkea kummallista sähköautoilu voikaan tuoda tullessaan. Joku lataa säännöllisesti tavallisesta sukopistokkeesta, toinen voimavirtarasiasta, mutta kuinka moni on tarkistuttanut rasian tai sähkökeskuksensa sen varalta, että järjestelmä ei kestäisikään latausta.

Ehkä tähän tarvittaisiin nykyistä tarkemmat ja tiukemmat ohjeet niin, että laitteita ei saisi myydä ilman kunnon turvaohjeistusta. STEKin (Sähkötekniikan ja energiatehokkuuden edistämiskeskus STEK ry) sivuilta löytyy kyllä hyvää ohjeistusta, mutta kukapa niitä ohjeita sieltä osaisi hakea, emmekä me kaikki ole sähköinsinöörejä.


Latauspaketti kiinnitystelineen kanssa maksoi hieman alle 800 euroa. Netistä olisi voinut tilata pelkkiä kaapeleita alle 400 hinnalla, mutta päädyin hieman arvokkaampaan puolikiinteään pakettiin, koska tarkoitukseni ei ole raahata kotilatauspiuhaa mukana autossa. Toisaalta en halunnut varsinaista kiinteää asennusta, koska autossakin minulla oli vain vuoden sopimus, kuka tietää jatkosta.
Niin tai näin. Onhan tämä ”tankkauspiste” kotona ylimääräinen kustannus, jota ei tarvitsisi polttomoottoriauton kohdalla miettiä.
Pitkässä juoksussa laite maksanee kuitenkin hintansa takaisin ja ennätän nyt ladata akun vaikka täyteen halvalla yösähköllä. Ainakin latauslaitteen seloste lupaa, että laite sisältää etäohjauksen, jolla latauksen voi säätää haluttuun ajankohtaan.
Latauslaitteessa voi myös säätää lataustehoa ja seurata sähkön kulutusta reaaliajassa.
Ominaisuuksissa on päällekkäisyyksiä Hyundain oman Bluelink-sovelluksen kanssa, mutta täytyypä nyt ajan kanssa testailla, kumpi toimii paremmin.
Nyt syksyllä latausaikoja tai tehoja ei ole tarvinnut juuri pohtia, kun en ole kovin pitkiä taipalia taittanut- Autoa ei ole tarvinnut ladata kuin muutaman päivän välein.
Joka kerta tien päälle lähtiessäni olen kuitenkin nauttinut siitä, ettei ole tarvinnut jännittää bensan hintojen kehitystä.
Sähkön hinta tietysti askarruttaa, mutta olen siirtymässä kiinteähintaiseen määräaikaiseen sähkösopimukseen, joten pian energian hinta on helposti ennakoitavissa.

Tässä Ratintakana.comissa julkaistavassa blogisarjassa kertoilen epäsäännöllisen säännöllisesti kokemuksiani siitä, miten polttomoottoriauton vaihtaminen sähköautoon muuttaa arkea.
Pyrin kertomaan niin hyvät kuin huonot puoletkin mahdollisimman rehellisesti. Mikään ei ole vain mustaa tai valkoista.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *