Pakkaspäivä sähköautolla: ikkunat jäässä ja luottokortti kotona!

Pakkanen puraisee sähköautoa siinä kuin polttomoottoriautoa, mutta eri tavalla.

Pakkasmittarin elohopea on laskenut miinus 16 asteeseen yöllä. Olen lähdössä aamuvarhain Keravalta Tampereelle.
Hyundai Kona electricin 64 kilowattitunnin akkuun on latautunut voimavirtapiuhan kautta 366 kilometrin toimintamatka. Lukema on toinen kuin kesälämpimillä, jolloin auto lupasi jopa 500 kilometrin toimintamatkaa täydellä akulla.
Lukema muuttuu vielä, kun istun kuskin penkille ja kytken virran ja lämmitykset päälle. Itse asiassa olen jo ennalta lämmittänyt kabiinia hetken, joten ikkunat ovat sulat. Napsautan vielä istuin- ja ratinlämmityksen päälle.

Auto, istuimet ja ratti ovat hetkessä miellyttävän lämpimät, mutta auto tarjoaa enää 274 kilometriä toimintamatkaa.
Lukema ei silti hermostuta. Olen menossa Tampereelle Keravalta. Matkaa on 139 kilometriä ja arvelen, että eiköhän matkan varrella pääse lataamaan akkuja.

Häkellyn, kun huomaan, että sivuikkunat pyrkivät jäätymään nopeasti.Kikkailen etupuhalluksen ja ilmastoinnin kanssa ja saan näkyvyyden säilymään. Mietin silti, että onko Kona tosiaan näin huono talviauto.

Vastauksen saan vasta reissun jälkeen Hyundai-Kia -sähköautoryhmästä. Yksi kommentoija diagnosoi, että tuuletusritilä tuulilasin edessä on tukkeutunut jäätyneestä lumesta. Diagnoosi osoittautuu oikeaksi. Kun sulatin jäät ritilän päältä, niin ikkunat alkavat pysyä kirkkaina.

Tampereelle pääsen vaivatta, vaikka en säästele sähköä enkä pidä edes pipoa päässä.

Perillä parkkeeraan Tampere-talon taakse, jossa on Tampere-talon ja Marriott-hotellin pysäköintialue. Hämmästyksekseni huomaan, että alueella ei ole yhtään latauspistettä. Herätys Tampere-talo ja Marriott -hotelli: elämme vuotta 2022!

Toimintamatkaa on onneksi jäljellä vielä reilut 130 kilometriä, joten päätän, että lataan paluumatkalla kahvitauon aikana Hämeenlinnan Tiiriön ABC:llä. Tiiriö valikoituu kohteeksi sen takia, että Helsingin reitille ei osu sopivasti muuta latauspaikkaa.

Tiiriössä ynnäilen, että olen ajanut lataamisen jälkeen 244 kilometriä ja toimintamatkaa on jäljellä noin 30 kilometriä. Hämmästyn taas kerran, miten tarkkaan Kona ilmoittaa todellisen toimintamatkan.
Hämeenlinnan Tiiriön ABC:lla seisoo puolen tusinaa nopeaa latauspistettä, mutta on myös autoja perjantaisena iltapäivänä. Yksi latauspistoke on kuitenkin vapaana ja isken siihen kiinni.

Hyundain oma sovellus ei kelpuuta tätä latauspistettä, mutta kännykässäni on sopivasti myös ABC-mobiili.

Hämmästyn taas kerran, miten tarkkaan Kona ilmoittaa todellisen toimintamatkan.

Pienen takertelun jälkeen saan latauksen alkamaan, mutta viereisellä tolpalla Teslalla tulleella pariskunnalla menee latausyritykseen enemmän aikaa – puuttuukohan ABC-appi?

En ollut määritellyt Konalle latauspistettä etukäteen eikä Kona olisi tiedolla mitään tehnytkään. Se kun ei osaa lämmittää akkua etukäteen ennen latausta. Konan latausteho ylipäätään ei ole huima, mutta minulle riittävä.
Latauspiste raksuttaa virtaa akkuun 43 kilowatin teholla. Lasken, että parikymmentä minuuttia riittäisi, ja voisin ajella turvallisesti loput 80 kilometriä Keravalle.

Kiedon kaulaliinaa tiukempaan ja liukastelen ABC:n kahvioon. Kahviossa yllätyn kuitenkin ikävästi. Olin unohtanut ottaa pankkikortin mukaan eikä sitä ollut ladattuna kännykkään. Kännykkäapilla saan autoa ladattua, mutta kassalle ei kelpaa Mobile Pay.

Napsuttelen siis sormiani vajaan puolen tunnin ajan, kuivin suin. Vajaan 30 minuutin kuluttua kännykkä näyttää, että autolla on taas 130 kilometriä toimintamatkaa ja jatkan matkaa.

Kokemus oli rehellinen ja päätyi plusmerkkiseksi. Polttomoottoriautolla olisin hurauttanut matkan helposti ilman tankkausta, mutta olisin joka tapauksessa halunnut välillä kupin kahvia.
En kokenut toimintamatka-angstia, mutta en ollut tyytyväinen auton sivulasien huurtumiseen matkan aikana, mutta siihenkin löytyi ratkaisu. Muutenhan Kona lämpenee hetkessä.