Klassinen Helsinki-Turku-Helsinki -testi tässä sähköautoilijaksi muuttuneen polttiskuskin blogisarjassa. Tai minun tapauksessani Kerava-Turku-Kerava.
Olen ajanut sen useillakin sähköautoilla, mutta vain yhdellä autolla pääsin edestakaisin lataamatta. Tämä auto oli Mercedes EQS. Sen sijaan huonoja kokemuksia sovellushässäköistä ja toimimattomista latauspisteistä oli useita.
Nyt tilanne ole hieman toinen, kun latasin itselleni jo etukäteen Hyundain oman lataussovelluksen, jonka pitäisi pelittää useimpien operaattorien latausasemilla.
Lähtötilanteessa Kona lupasi 447 toimintamatkaa, kun akun latausta oli jäljellä 95 prosenttia.
Lämpötila oli ihan siedettävä 15 astetta, kun suuntasin Turun moottoritielle, jossa oli 120 km/h kesärajoitukset. Iskin siis vakionopeussäätimen (korjattu termi 18.9) päälle ja annoin mennä suurinta sallittua tai piirun ylikin mittarin mukaan. Ainakaan toistaiseksi en ole kovin innostunut himmailemaan nopeuksia toimintamatkan takia. Jos edessä aukeaa hyväkuntoinen moottoritie, niin 120 on ihan hyvä nopeus.
Annoin palaa ja 134 kilometrin matkan jälkeen ennakoidusta ajomatkasta oli kadonnut – häkellyttävää – tasan sama 134 kilometriä. Moottoritienopeus nosti kyllä kulutuksen noin 15 kWh:iin, mutta ennakkolupaus piti.
Kun kurvasin tutulle Tammisillan ABC-asemalle Paimiossa, kun matkaa oli takana 163 kilometriä kotipihalta lähdön jälkeen ja likimain saman verran oli kadonnut myös toimintamatkaa. Akun 95 prosentin varaustila oli laskenut 52 prosenttiin.
Molemmat pikalatauspisteet olivat vapaina, joskin Virran pöntön kyljessä luki – ei käytössä. Toisaalta eihän se aiemminkaan toiminut.
Vieressä oleva ReChargen 50 kW:n DC-pönttö oli käytössä ja onnistuin kytkemään Hyundain appin kautta latauksen päälle, ja singahdin lounaspöytään.
Kahvitkin juotuani aikaa oli palanut 34 minuuttia. Akkuihin oli virrannut 21,65 kWn:n edestä lisäenergiaa ja akun varaustila oli noussut 81 prosenttiin. Ruutu lupasi 365 kilometrin toimintamatkaa.
ReCharge laskutti 34 minuutista 8,99 euroa. Onko se paljon 163 kilometristä. Sen voi jokainen ynnäillä itse.
Turussa pysäköin tuomiokirkon kupeeseen. Matkaa oli takana 184 kilometriä ja tietokone näytti keskikulutuksen nousseen moottoritieajon aikana 15,78 kWh:iin. Ihan hyväksyttävä minun näkökulmastani. Olin ajellut ihan reipasta kyytiä.
Toimintamatkaa paluuta varten oli jäljellä vielä 344 kilometriä.
Paluumatkalla käyttelin kaasupoljinta hieman raskaammin, tuli kiihdytyksiä enemmän ja nopeuskin saattoi ajoittain nousta sallittua korkeammalle. Oli syy mikä hyvänsä, niin 344 kilometristä oli kotipihalla jäljellä enää 84 kilometriä. Toisin sanoen 184 kilometrin matkalla toimintamatkan ennakoinnista oli huvennut 260 kilometriä.
Summa summarum. Turkuun ja takaisin yhden pysähdyksen taktiikalla ilman ongelmia, moottoritienopeuksilla, aamulla lämmitys päällä ja päivällä ilmastointi.
Tässä Ratintakana.comissa julkaistavassa blogisarjassa kertoilen epäsäännöllisen säännöllisesti kokemuksiani siitä, miten polttomoottoriauton vaihtaminen sähköautoon muuttaa arkea.
Pyrin kertomaan niin hyvät kuin huonot puoletkin mahdollisimman rehellisesti. Mikään ei ole vain mustaa tai valkoista.
