Ennakoi tuleva tilanne. Se oli yksi Liikenneturvan sloganeista aikoinaan. Sama iskulause sopii myös sähköautoiluun. Pitää osata ennakoida.
Kun ajoin bensa-autolla, niin tankkaustarve heräsi vasta, kun bensatankin kuva alkoi välkkyä mittarissa.
Sähköautoilijana olen oppinut vilkaisemaan joka matkan jälkeen toimintamatkamittaria ja yleensä kytken auton yöksi lataukseen. Muutos aiempaan on iso, koska aiemmin jo lohkolämmittimen kytkeminen tuntui turhan isolta vaivalta.
Sähköautoilijana joudun myös ennen pitkää matkaa tarkistamaan latauspistekartan ennen reittivalintaa, jotta toimintamatkan ahdistus ei iskisi päälle. Bensa-autolla ajaessani tiesin, että tankkauspisteitä on lähes joka kylässä.
Kännykkään olen ladannut nyt nipun lataussovelluksia, koska pankkikortilla voi maksaa bensapumpulla, mutta ei latauspisteillä.
Ja siinä missä ennen lorautin tankin täyteen bensaa muutamassa, minuutissa, siinä akun lataus vie sen puoli tuntia vähimmillään.
Toisaalta minulla on tuoreessa muistissani se, miten paljon tyhjän tankin täyttäminen sattuu omaan kukkaroon. Viime kesä jätti karmeita muistoja.
Sähköauton toimintamatkan rajoitteisuudesta puhutaan paljon. Nyt arvelen välttäväni pahimmat rangeangstit sopivalla ennakoinnilla ja kuten sanottu, latausverkosto on laajentunut kiitettävällä vauhdilla.
Jos sitten mietin ihan puhtaasti vain ajotunnelmia, niin sähköauton välitön reagointi voimapolkimen polkaisuun miellyttää aina vain enemmän. Hidastusenergian talteenotto tuntuu järkevältä ja sitä voi käyttää jarrutoimintona.
Omaan elämäntilanteeseeni ja ajamiini matkoihin sähköauto sopii hyvin ja hyväksyn sen, että sähköautoilu vaatii muutoksia perinteiseen autoajatteluun.
Ilmastointi rankaisee
Koska alun perin vaihdoin sähköauton säästösyistä, niin seuraan näissä blogeissani kulutuslukujen suuntaa talvea kohti mentäessä.
Sähkön hinnannousu ja bensan hinnan halventuminen eivät ole vielä minua suuresti hetkauttaneet. Bensiinin hinta pyörii yhä kahden euron vaiheilla ja sähkö maksaa mitä maksaa, mutta kaikkien ennusteiden mukaan hinnat alkavat aleta jo keväällä.
En siis ole kovin huolestunut sähkön hinnasta, vaikka omassakin sähkösopimuksessani sähkön hinta nousee reilusti talvea kohti mentäessä.
Pienistä lukemista puhutaan yhä ja nykyisen sopimukseni mukaisella hinnalla olen maksanut noin 1,7 euroa keskimäärin sadasta kilometristä.
Uuden sopimuksen päiväsähköllä hinta nousisi noin 5 euroon per sata kilometriä, mutta aion säästää ja ladata autoani yöllä.
Talvi tietysti lyhentää sähköauton toimintamatkaa ja lisää kulutusta. Jo nyt satunnaisten ajopätkien keskikulutus liikkuu yli 15 kWh:ssa, mikä nostaa myös pitkän aikavälin kulutusta.
Erityisen energiasyöppöjä ovat lyhyet muutaman kilometrin pyrähdykset, kun osa energiasta kuluu sisätilojen lämmitykseen.
Pitäisi varmaan alkaa miettiä sisätilojen esilämmitystä ja se taas edellyttää sitä, että sukolataus seinästä ei enää riitä pitkään. En vain ole saanut aikaiseksi vielä kunnollisen latauspiuhan hankintaa. Ajatuksena on hyödyntää voimavirtarasiaa ja siihen sopivaa laturia.
Kokonaisuudessaan jos nyt mietin sähköautoilun kokemustani vajaan 2000 kilometrin jälkeen, niin tunne on sama kuin alkumetreillä. Pidän tästä. Sähköautolla ajaessa ei tarvitse ihan joka kerta liikkeelle lähtiessä laskea, paljonko tämä ajelu nyt maksaakaan.
Tällaiselle autoihmiselle sillä on merkitystä. Auto on minulle enemmän kuin pelkkä kulkuväline paikasta toiseen. Se on väline, jolla voi irrottautua hetkeksi arjesta tarvittaessa. Aiemmin ajattelin, että vain nopeasti ja missä vain tankattava polttomoottoriauto antaa tämän vapauden, mutta nyt näen nousevien polttoaineen hintojen rajoittavan polttomoottoriauton vapautta.
Tältä osin tilanne on muuttunut parempaan suuntaan sähköautoilijan kannalta. Latausverkosto on laajentunut nopeasti ja voin jo lähteä suhteellisen rennosti liikenteeseen. Pikalatausasemia on noussut kuin sieniä sateella esimerkiksi kauppakeskuksiin.
Toki jos akkuja ei ole ennättänyt lataamaan ja pitäisi hieman pidemmälle lähteä ja vielä kiireellä, niin stressihän siinä iskee. Näitäkin kokemuksia minulla on historiassa viime talvelta koeajoautojen kohdalla.
Kiirettä pystyy kuitenkin kampittamaan muun muassa sillä, että tekee lataamisesta osan ajamisen tapaa. Loppujen lopuksi latauspiuhan kytkeminen laturiin ei vie kotiin tullessa paljonkaan aikaa ja tien päällä lounastauon voi aina käyttää lataukseen, vaikka akku ei vielä viimeisiä hönkisikään.
Tässä Ratintakana.comissa julkaistavassa blogisarjassa kertoilen epäsäännöllisen säännöllisesti kokemuksiani siitä, miten polttomoottoriauton vaihtaminen sähköautoon muuttaa arkea.
Pyrin kertomaan niin hyvät kuin huonot puoletkin mahdollisimman rehellisesti. Mikään ei ole vain mustaa tai valkoista.
Juttu päivitetty 20.9 klo 21.28
2 ajatuksia aiheesta “Tämän jo tiesinkin: sähköautoiluun siirtyminen vaatii asennemuutoksen”
2 kk sähköauto ollut ja ajettu 7 000 km. Ehkä tuhat kilsaa vain sen takia, että on niin kivaa ja halpaa. Mutta pakollistakin ajoa 6 000 km joten säästöä tullut reilu 500 €.
Yksi pitkä reissu Lappiin 880 km/siivu. Aikaa meni tietysti myös lataamiseen. Ero vaan siinä, että nyt kun aamulla lähti niin ei muuta kuin aamutoimet ja pakkaaminen kotona, ajo 240 km ja aamupalapöytään. Lataus piti keskeyttää 20 min jälkeen ja vasta sitten juoda kahvit. Olisi kotona mennyt aikaa huomattavasti enemmän kun olisi puuron ja kahvin keittänyt, paistanut munakasta ja nakkeja ja kaiken tämän syönyt. Sitten vielä tiskaaminen päälle kun ei viikoksi viitsi likaisia astioita jättää. Eli matkanteko sähköisellä ei ole sen hitaampaa.
Meilläkin on ollut suunnitteilla sähköauton laitto, nyt onkin ollut etsinnässä ja vertailussa latauslaitteet. Vanhempieni luona sain testata heidän hybridiä, jota ladataan joka yö, latauslaitteeseen auton laittaminen iltaisin ei kyllä tuntunut kovinkaan hankalalta. Oli se kyllä mukava ajella aina ensimmäiset 50 km edullisella sähköllä.